Eilen Educa-messuilla oli jaossa, ilmaiseksi, Laatua! – oppimateriaalit muuttuvassa oppimisympäristössä -kirja. Maanantaina Anne Rongas blogikoosti Facebookissa ja Twitterissä opettajilta ja muilta alan ihmisiltä keräämiään ajatuksia oppimateriaalin avoimesta jakamisesta. Nämä saivat pitkästä aikaa minutkin kirjoittamaan pääni puhtaaksi myllertävistä ajatuksista. TVT on jo muuttanut omaa opetustani ja käsitystäni hyvästä oppimateriaalista sitten vuoden 2006, jolloin opeurani alkoi.
Ensinnäkin oppimateriaalin voi jakaa raa’asti kolmeen osaan: 1) opettajan esitysmateriaali, 2) oppilaiden käyttöön oleva materiaali ja 3) opetusideat. Näistä ensimmäinen on helposti jaettavissa mutta vähemmän helposti jatkokäytettävissä. Jokainen opettaja on persoona ja painottaa asioita eri tavoin. Parhaiten avoimesti jaettu esitysmateriaali on sellainen, jonka opettaja voi kopioida ja muokata näköisekseen, kulloisenkin oppilasryhmän ominaisuuksien mukaiseksi.
Oppilaiden käyttöön oleva materiaali onkin sitten laajempi kokonaisuus sisältäen painetut tai digitaaliset kirjat – staattiset tai hyperlinkkiset multimediashow’t – monenlaiset verkkotehtävät, pelit ja muu “tietokirjallisuus”, johon pedagogi on valmiiksi suodattanut ymmärrettävällä kielellä olevan opsin vaatiman sisällön. Tällaisen tietokirjallisuuden tarve tosin vähenee, jos laitetaan oppilas itse tuottamaan ja ymmärtämään kokonaisuuksia. Oppilaat ovat itsekin eri velhoja keksimään, miten näyttää osaamistaan ja oppimistaan, muutenkin kuin lukemalla kirjaa ja vastaamalla kokeessa triviakysymyksiin.
Viimeinen mutta mielestäni tärkein jaettava oppimateriaali on opetusidea. Miten opettaja on saanut sen ja sen ikäisen vesselin ymmärtämään sen ja sen asian? Millaisesta tehtäväpaketista oppilaat tykkäsivät? Kuinka käsittelimme asian X? Miten tablettisovellus Y upposi osaksi opetuskokonaisuutta? Ei vain piirtoheitinkalvopohjia ja koepaketteja, vaan miten niitä on käytetty.
Parhaimmillaan edellä mainittujen ideoiden avoin jakaminen poikii jakajalleen jatkoideoita. Ideansa esim. aineryhmän FB-ryhmässä esittänyt saa kymmenen muuta ideaa vastalahjaksi. Jotkin näistä omaansa perustuen mutta pidemmälle vietynä (ja virheet korjattuna, hymiö). Yksi luetuimmista artikkeleista Avoin äikkä -blogissa on kooste FB-ryhmän keskustelusta, jossa jaettiin luovan kirjoittamisen opetusmenetelmiä.
Toinen esimerkki avoimesti jaetusta materiaalista ja se jatkojalostumisesta on kasiluokan äidinkielen yksilöllisen oppimisen tehtäväpaketista /-polusta. Yksi opettaja jakoi omansa, toinen teki samoin, kolmas kokosi omansa näihin kahteen perustuen oppilailleen passelin ja jakoi sen edelleen. Digi- ja someajan helmiä.
Näkökantani on vahvasti äidinkielen opetuksessa, luonnollisesti. Väittäisin, että peruskoulun äidinkieleen riittää hyvät selkokielistetyt käsikirjat kielenhuollosta ja kieliopista. Tällainen kun saataisiin verkkoon tuotettua yhdessä opettajien kanssa talkoilla, niin muuta “painettua” sitten ei tarvitakaan. Päälle tukku opetusideoita ja -käytänteitä ja muutama hyvä pelillinen aktiviteetti esim. kirjoittamiseen ja lukemiseen. Tekstejä, joihin tutustua, on maailmassa jo kyllin ilman oppikirjaakin.
Tulevaisuuden oppimateriaali? Saa nähdä, millaiseksi se muotoutuu. Oppikirjamainen se ei kuitenkaan ole; sellaista ei vain ole mahdollista tehdä, joka palvelisi yhtäkään oppilasta tai opettajaa täysin. Kompromissiratkaisuun pyrkiminen ei ole edes järkevää. Kenties kattava ideapankki, josta opettaja suuressa viisaudessaan kokoaa oppilailleen näiden tarvitsemat pienemmät palaset tai laajemmat kokonaisuudet. Laajempia tehtävänantoja ja tehtäväkokonaisuuksia oppilaille teetettäväksi. Ei vain täytä aukot tai etsi vastaus -avokysymys-henkisiä monistepohjia.
Kaikki jakaminen on eduksi kaikille osapuolille. Talkoissa on vain voittajia.
(Muokattu 25.1.2015)
Äikänmaikka 