Tabletti huumasi miehen

Kappas, näemmä on mennyt yli vuosi edellisestä kirjoituksesta, kun bloggausfokukseni on ollut enemmänkin Avoin äikkä -pankin ideoinnissa ja tuottamisessa. Pari viikkoa sitten työnantaja pudotti kuitenkin sellaisen positiivisen pommin, jota tovin sulateltuani on hyvä nyt tänne purkaa. Verkkopedon (ent. alueellinen verkkopedagogiikan tukihenkilö) toimenkuvani tullee nimittäin saamaan ihan uudet mittakaavat ja haasteet. Mielenkiintoiset sellaiset.

samSuuri pommi oli tämä. Vantaa lyö kouluille käteen yhteensä yli 16000 tablet-tietokonetta. Tämä on suuri suuri mullistus ja mielestäni oikeansuuntainen panostus matkalla kohti uutta OPS2016:ta. Mm. oppimiskäsityksen ja oppimisympäristön muutos vain tulee, halusi sitä joku tai ei.

Koululle tuleva laskennallinen laitemäärä riippuu koulun koosta. Jokaiselle opettajalle budjetoidaan laite omaan käyttöön ja oppilaiden käyttöön laite / kaksi oppilasta. Meidän liki 800 oppilaan koulun kohdalla tämä tarkoittaa n. 460 laitetta. Tähän kun lasketaan mukaan jo olemassa olevat n. 50 oppilastietokonetta ja otetaan huomioon se, että jokaisella tunnilla ei päätettä tarvita, päästäneen kaikkien haluavien opettajien tunneilla 1:1-tilanteeseen.

Laitehallinta tulee pitkälti koulujen hoitoon ja hyvä niin. Koulut voivat myös itse päättää, miten laitteita jaetaan. Ottaako jokin oppilasryhmä laitteet ”henkilökohtaiseen käyttöön”, jaetaanko tasan (haluavien) opettajien kesken ottaen huomioon oppituntien määrä, ryhmäkoot yms., vai muodostetaanko suuri varasto, josta saa hakea tunnilleen haluamansa määrän etukäteen varaten? Jonkinlaista jakoa ehkä on hyvä tehdä, jotta laitteet eivät täyty sovelluksista; alkuopetuksen käyttöön tuleviin koneisiin ko. opettajat asentavat vaikkapa Ekapelin, kun yläkoulun fyke-maikat asentavat interaktiivisen jaksollisen järjestelmän.

Laitteiden käyttöönottoon, hallintaan ja säilytykseen on koulujen onneksi valmisteilla moniammatillisessa yhteistyössä (Sivi, tiha, Samsung) toteutettuja malleja. Sama koskee opettajien koulutusta. Tavoite lienee, että jokainen opettaja ottaa ainakin yhden askelen eteenpäin omassa tvt-osaamisessaan. Yksi ottaa ensimmäisen askelen ja opettelee peruskäytön, toinen luo oppilailleen oppimispolkuja, joita pitkin nämä kulkevat yksilöllisesti omaan tahtiin.

Yhtenä perusteluna laitehankinnoille on oppilaiden tasa-arvoinen mahdollisuus tutustua koulussa tvt-maailmaan, saada tietoja ja taitoja käyttää tvt:tä opinnoissaan ja elämässään. Tasa-arvo ei toteudu, jos joku opettaja kieltäytyy – joko osaamattomuuttaan tai muutoshaluttomuttaan – ottamasta tekniikkaa mukaan opetukseensa. Aineenopetuksessa katastrofi ei välttämättä ole yhtä suuri kuin luokanopetuksessa, jossa oppilaat ovat pääosin saman opettajan käsittelyssä. Palkitus ja opettajien kierrättäminen palkkien sisällä voisi olla yksi ratkaisu mahdollistaa jokaiselle oppilaalle tutustuminen teknologiaan, mutta toisaalta yksilölliseen oppimiseen ohjaaminen vaatii oppilaan tuntemusta. Eikä lukkaritkaan kaikkeen taivu. Vaikea yhtälö.

Niin, yksilöllinen oppimispolku. Siihen olen nyt tänä vuonna pyrkinyt entistä enemmän ja 1:1-laitekanta mahdollistaa taas ihan eriasteisen toiminnan. Polkuja Fronteriin ja GAFEen. Oppilaat kulkevat polkua omaan tahtiin, katsovat opetusvideoita, tekevät monipuolisia oman taitotasonsa mukaisia töitä tablettien avulla, tuottavat itse pänttäämisen sijaan. Opettaja käy ohjaamassa ja välillä potkimassa etiäppäin sekä antaa henkilökohtaista palautetta. Kohti uutta OPSia?

Tulee se tekniikka juu, mutta edelleen yläkoulun äikässäkin aion kirjoituttaa konseptille käsin, luettaa pahvikantisia romaaneja ja välillä käytetään käsikirjana ihan oikeaakin oppikirjaa. Viimeistä tosin aina vähemmän ja vähemmän. Enkä hylkää täysin luennointi- ja keskusteluhetkiä koko ryhmän kanssa ja oppilaat tulevat jatkossakin esiintymään ja kommunikoimaan keskenään – kasvotustenkin.

Millä ajalla? Se liian usein kuultu kysymys opekokouksissa. Vastaan vain, että sillä ajalla, kun muutenkin suunnittelen oppituntejani, vaikka taskussa olisikin jo kahdeksan vuoden materiaalit käytössä. Ja eiköhän jokaiselle opettajalle anneta mahdollisuus käydä ainakin yksi tablet-koulutus ”lukkariin merkityllä työajalla”. Oi kokonaistyöaika, tule ja pelasta.

Yksilöllisen oppimisen malleja:

https://sites.google.com/site/someopaste/tvt-ja-perusopetus

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s