Perinteistä ainekirjoitusta on kritisoitu iät ja ajat. Niiden lajityyppi on vieras tosielämästä ja alkavat aina kiellosta huolimatta viittauksella antiikin roomalaisiin. (Vertaapa tämän postauksen aloitukseen.) Tylsää ja ennalta arvattavaa on myös lukea tarinaa, joka loppuukin sanoihin ”sitten mä heräsin”. Palaute on opettajan kommentit paperilla ja jokin numero. Viimeisestä olen pyrkinyt eroon antamalla palautteen suullisesti oppilaan kanssa kahden kesken, jolloin voimme keskustella hyvistä ja parannusta vaativista kohdista, ja viesti menee paremmin perille kuin huonosti muotoillut ranskalaiset viivat aineen lopussa. Monipuolisempi, valmiiksi punakynätty ja pilkkuviilattu teksti ja laajempi kohdeyleisö olisi silti toivottavampi. Seuraavassa ensi viikolla alkavan kokeiluni esittelyä.
Tekstin ideointi pelkän otsikon avulla on monelle oppilaalle ahdistavaa. Kaikkia ei auta edes mallialku, jota jatkaisi. Edistyneemmät kirjoittajat sauhuttavat kynää jo toista sivua, kun toiset vielä miettivät, mistä kirjoittaa. Alkuideointia varten perustan nimettömän keskustelupalstan Fronterin aivoriihi-työkalulla. Ensimmäinen tehtävä on vain miettiä ja kuvailla 1) henkilö taustoineen (ikä, ammatti, luonne jne.), 2) tilanne, jossa kaksi henkilöä tapaavat ja 3) paikan kuvaus. Tässä vaiheessa en anna vielä lisäohjeita vaan odotan, että kaikilta on tullut jokin tuotos. Hätiköintiin ja hutilointiin taipuvaiset oppilaat eivät pääse tekemään turhaa työtä. Oppilaat eivät tiedä vielä sitäkään, että eivät saa omia kirjoituksiaan käyttää jatkossa. Kieroa?
Kirjoituksen vaihe 2 on sitten valita muiden hahmoista vähintään kaksi, yksi tilanne ja paikan kuvaus. Näistä suunnitellaan listamainen juonikaavio – mistä kaikki alkaa, miten tilanteeseen päädytään, mitä sitten tapahtuu. Tämä vaihe tehdään 2-3 hengen ryhmissä. Lista julkaistaan muille. Jokaiselle ryhmälle määrään kaksi muuta ryhmää, jotka kommentoivat juonikaaviota.
Vaihe 3 on varsinaista kirjoittamista. Jaettu asiakirja -työkalulla kirjoitettuihin teksteihin kommentointioikeudet saaneet luokkatoverit voivat antaa palautetta kesken projektin ja etenkin, kun työ on kirjoittajien mielestä valmis. Sitten on vielä pilkunviilauksen paikka, jonka suorittaa ensin naapuri, ei kirjoittaja itse eikä etenkään opettaja (vaihe 4). Lopulliset työt julkaistaan Webfronterin kautta, jolloin huoltajillakin on mahdollisuus lukea tekstejä.
Vaihe 5 on muokata kirjoitettu tarina sarjakuvaksi tai animaatioksi. Oppilaat saavat itse valita, mitä editoria käyttävät. Huoneen etusivulla on linkitettynä muutama vaihtoehto. Kun tässä nyt opitaan sarjiksen tai animaation tekemisen perusteet, myöhemmin kurssilla teetän oppilailla opetusvideot tai sarjakuvat lauseenjäsenistä – mallina opettajan tekemä animaatio.
Arviointi? Tuotoksia en varsinaisesti arvioi numeroin, vaan itse työn tekemistä normaalin tuntiosallistumisen tapaan. Aktiivinen kommentointi ja tekeminen ovat korottavia tekijöitä. Prosessi voittaa lopputuloksen.
Töitä, kun aikanaan valmistuvat, voi katsella täällä. Huoneeseen tullee muutakin kurssin sisältöä. Saa nähdä, mitä kaikkea ehtii ja keksii vielä tänä keväänä.
Äikänmaikka 
Onko oppilaiden pakko päästää tuotoksensa julkisuuteen? Mites noi tekijänoikeudet on otettu huomioon?
Enhän (kai?) voi pakottaa julkaisemaan, muuten kuin suljetussa ympäristössä. Yritän kuitenkin kannustaa siihen ja uskoisin suurimman osan suostuvan, ainakin nimettömänä.
Tarkoitus on vielä pyytää ”digilupa” huoltajilta julkaisuihin.
Hyvin mielenkiintoinen projekti. Tuossa on paljon hyviä ideoita ja ratkaisuja. Tuo keksiminen ylipäätänsä on tosiaan monelle iso ongelma – myös minulle itselleni. Mietin itsekin jatkuvasti, miten siihen voisi tarjota erilaisia apuja. Ja tässä on paljon yhdessä tekemisen meininkiä, loistavaa! Ja lisäksi tykkään tuosta ideasta, että prosessi voittaa lopputuloksen!! Pitäisikin itsekin kokeilla sitä, että se todella olisi se olennaisin asia, johon kiinnitetään huomiota.