Tekniikka vai pedagogiikka edellä?

Nyt on taas takana kaksi päivää opettajien apuna. Päiviin kuului kuvanmuokkauksen ja videoeditoinnin perusteisiin tutustumista sekä Fronterin käyttöönottoa ja soveltamista eri tavoin. Jälleen huomasi karun totuuden, kuinka eri tasoilla opettajat ovat. Toivottavasti nyt opitut taidot ja tiedot kulkevat suusta suuhun ja tikulta tikulle. Tässä(kin) koulussa oli toimiva käytäntö jakaa Fronterin virtuaalisessa henkilöstöhuoneessa linkkejä ja vinkkejä opetukseen.

Kuluneen vuoden aikana olen miettinyt, kumpi on tärkeämpi lähtökohta tvt:n käytön aloittamiseen, tekniikka vai pedagogiikka. Tästä on varmasti keskusteluja käyty jo vuosikymmeniä. Oma ajatukseni on seuraava:

Ensin otetaan yksi askel tekniikkaa, jotta diginoviisiopettaja pääsee kärryille. Seuraavaksi esitellään kaksi askelta pedagogiikkaa, joista jälkimmäiseen opettajalla ei ole vielä teknisiä eväitä. Sitten tuetaan näitä askelia taas kahdella tekniikkaan painottuvalla askelella. Nyt opettajalla on taas uusi tekninen taito, jota soveltaa. Tärkeintä on, että opettaja saa parin mallin avulla itse idean, miten tätä taitoa käyttää siten, että se tukee omaa tuttua opetustyyliä, omaa oppiainetta ja jopa omaa kulloistakin opetusryhmää. Harva valmis materiaali ei ainakaan itselleni sellaisenaan sovi. Sitten taas hieman tekniikkaa, jotta saadaan homma toimimaan – yrityksellä ja erehdyksellä.

Viime tiistaina tutustuimme parin erityisluokanopettajan kanssa Fronterin saloihin, ihan perusteista asti. Vuoden alusta tulleet mallihuoneet mm. (alakoulun) luokan ja yksittäisen oppiaineen huoneen luomiseen helpottivat työtä. Mallihuone sisälsi mm. valmiit sisäiset linkit. Tarvitsi vain ”Kirjoittaa otsikko tähän”. Ensi askel tekniikkaa saatiin siis melko valmiina. Avuksi sitten pari esimerkkiä konkariopettajien pedagogisista sovelluksista ja ei kuin omia ajatuksia kehittämään. Seuraava kysymys olikin, miten ”saisin tämän ja tämän näin, kun oppilaat varmasti tykkäis”. Oli taas tekniikka-askelen vuoro.

Luokanopetuksen mallihuone

Sinne ne jäivät opettajat sitten askeltamaan, miettimään, yrittämään ja erehtymään. Kun seuraavan kerran menen kyläilemään, on heillä toivottavasti paljon kysymyksiä ja etenkin onnistumisen elämyksiä kerrottavanaan. Akuuteissa asioissa yritän auttaa sähköpostin välityksellä.

Loman jälkeen onkin vuorossa ainakin kosketustauluun tutustumista toisella koululla. Tuon koulun opettajia voin motivoida tulevan kollegani kokemuksella, joka kaksi vuotta sitten ”joutui” opettelemaan kosketustaulun käytön, mutta nyt ei voisi kuvitella opetusta ilman sitä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s